Tämä on oma ateistin uskontunnustukseni. Sana "uskoa" on mielestäni semanttiselta merkitykseltään hiukan hämärä, sillä teologisessa mielessähän usko tarkoittaa "luottamusta siihen, mitä ei näe". Minä käytän sanaa kuvaamaan toivomiani asioita, uskoani asioihin, joista en voi olla varma, sekä näkemystäni, joka on muodostunut näkemäni todistusaineiston valossa.

Joten tässä tämä tulee, ateistin uskontunnustus. Kohdat eivät ole missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä, joskin olennaisimmat mieleen tulleet ovat listassa ensimmäisinä.

1. Uskon (pidän siis näkemäni aineiston valossa melkein varmana), että mitään personoitua, yliluonnollista entiteettiä ei ole olemassa muualla kuin joidenkin ihmisten mielissä.
   
   
2. Uskon, että kaikki maailman uskonnot ilmentävät ihmisen jonkinlaista psykologista perustarvetta kokea ympärillään yliluonnollisia asioita ja ilmiöitä ja personoida niitä. Itse asiassa olen melkein varma, että uskonnoille on olemassa järkeenkäypiä evolutionäärisiä selityksiä.
   
   
3. Uskon, että mitään moraalisia absoluutteja ei ole olemassa. Ei siis ole olemassa mitään absoluuttista hyvää tai pahaa, eikä varsinkaan sellaisia moraalisia absoluutteja, jotka voitaisiin kurkata jonkin aatesuuntauksen pyhästä kirjasta, vaan kokemuksemme absoluuttisesta hyvästä ja pahasta ovat vain objektivoinnin luomaa harhaa. Tämä ei estä, etteikö paikallisia (vaikkapa yhteiskunnallisia) moraalisia sääntöjä voisi olla ja etteikö niitä olisi hyvä noudattaa. Minullakin on moraalikoodistoni, jota pyrin noudattamaan. Noudatan myös useimpia ihmiskunnan moraalisäännöksiä, mutten sen vuoksi, että ne olisivat luonteeltaan absoluuttisia, vaan sen vuoksi, että tahdon niitä noudattaa.
   
   
4. Uskon ihmisten hyvyyteen - että ihmiset pohjimmiltaan yleensä ottaen haluavat hyvää toisilleen (ja tälle ON olemassa yksinkertaisia evolutionäärisiä selityksiä). Olen siis tässä mielessä kulttuurioptimisti. Tähän uskooni liittyy se, että haluan itse tehdä hyvää muille, enkä halua vahingoittaa ketään, joskin ymmärrän, että toisinaan vahingoittamisen ja hyväntekemisen raja saattaa olla problemaattinen. Tiedostan siis moraalisten dilemmojen olemassaolon, mutta uskon ja toivon, että minun tekojani ajaa pohjimmiltaan motiivi tehdä hyvää muille.
   
   
5. Uskon siihen, että evoluutioteoria on tällä hetkellä paras ja tarkin teoria ennustamaan ja selittämään sekä lajien syntyä että luonnossa havaitsemaamme muuntelua. Evoluutioteoriaa ei ole kumottu vielä 150 vuoteen, ja sen mukaisia ilmiöitä havaitsee tiede päivittäin - itse asiassa sen periaatteiden ympärille on muodostunut kokonainen teollisuudenhaara. Siksi en usko, että ko. teoria kaatuisi kovinkaan pian.
   
   
6. Uskon, että tieteellinen menetelmä on paras mahdollinen selvittämään ympäröivän luonnon ilmiöitä ja lainalaisuuksia.
   
   
7. Uskon siihen, että on tervettä epäillä kaikkea havainnoimaansa kohtuudella.
   
   
8. Uskon siihen, että asioissa, joista minulla ei ole 100% varmuutta, ei ole järkevää asettua itse kaivamaani kuoppaan, josta en halua hievahtaa. Jos en ole asiasta täysin varma, haluan jättää oven auki sille, että se voisi olla toisinkin.
   
   
9. Uskon suvaitsevuuteen, ja haluan suvaita muita - myös suvaitsemattomia, vaikka tiedostankin, että tämä on usein erittäin vaikeaa.
   
   
10. Uskon siihen, että kuollessani yksinkertaisesti lakkaan olemasta. Tämä ei ole minulle lainkaan pelottava ajatus, vaan ainoastaan helpottava. Mark Twainin sanoin: En pelkää kuolemaa. Olin kuollut miljardeja vuosia ennen syntymääni, enkä kokenut siitä pienintäkään epämukavuutta.
    

Listaan tulee varmasti lisättyä myöhemmin muitakin "uskomuksiani", mutta olkoon tämä alku uskontunnustukselleni.