Tuomas avasi pommisuojan oven, astui ulos säteilypuvussaan ja laahusti kömpelösti raskailla saappaillaan näyteastia kädessään. Steissin yläpuolella kuusi kuukautta sitten räjähtänyt ydinlataus oli "vain" megatonnin suuruinen, mutta Ground Zero ulottui silti tällä suunnalla melkein Viikkiin asti. Täällä Pihlajamäessä suurin osa rakennuksista oli tuhoutunut, mutta kallioihin rakennetut pommisuojat olivat sentään kestäneet - ja tämä oli yksi niistä.

Tuomas kävi joka päivä Ground Zeron reunalla etsimässä merkkejä elämästä. Jostain syystä se tuntui hänestä tärkeältä. Mutta näyteastia pysyi tyhjänä.

Tämä kerta oli kuitenkin poikkeus. Tuomas näki, miten irvokkaasti murskautuneen peltikasan, joka joskus oli ollut auto, jäännöksissä kasvoi voikukka. Sitkeä pentele.

Vielä oli toivoa, Tuomas ajatteli.

* * *

Tämä kirjoitus osallistui pelit.fi:n Sata Sanaa -kirjoituskilpailuun 15.8.2005. Kilpailun aiheena oli "Luonto ja tekniikka".