Istun (viimeinkin) huoneessani hotelli Lismoynessa Fleetissä ja kirjoitan tätä blogimerkintää läppärilläni. Pääsyy tälle vuodatukselle on se, että haluan muistaa vielä vuosien päästäkin, miten "mielenkiintoista" lentomatkustaminen tällä kovasti pienentyneellä Telluksellamme toisinaan on. Törmäsin onnekkaasti samana päivänä kahteen yleisimpään lentämisessä vituttavaan asiaan - jatkuviin myöhästelyihin ja naurettaviin turvamääräyksiin.

Tämä oli siis päivä, jonka osa minusta tahtoo jo unohtaa, ja toisaalta osa tahtoo muistaa sen ikuisesti.

Alku aina hankalaa

Tavallinen työpäivä UK:ssa, Southwoodin toimistossamme tarkoittaa, että herätys Oulussa on jo 04.45, ja taksi oli sovitusti kello 05.00 odottamassa kotiovella. Tähän asti ei mitään normaalista poikkeavaa - paitsi, että klyyvarini vuotaa räkää flunssan seurauksena kuin bulldogin suupielet. Arvelin kuitenkin pärjääväni UK:hon asti kahdella paketillisella Nessuja. Väärin arvelin.

Olin buukannut normaalin reissun: aamukoneella 06.00-07.00 Helsinkiin, siitä 08.00-09.10 Lontooseen. Tunnin vaihtoaika riittää yleensä ruhtinaallisesti. Tällä kertaa kuitenkin Oulussa kapteeni ilmoitti, että neljästä ohjausjärjestelmästä yksi oikuttelee, ja he kytkevät sitä irti parhaillaan. Irtikytkeminen vaatikin sitten kentän mekaanikkoja ja rupesi kestämään niin, että pelkäsin jatkolennolle ehtimiseni puolesta. Kun koneen lähtöaikaa ei vielä 06.45 osattu kertoa, pyysin siirtää lentoni 07.00 Oulusta lähtevään koneeseen. Lupa myönnettiin, mutta sen sijaan, että minut olisi ohjattu suoraan uuteen koneeseen, jouduin takaisin terminaaliin ja uudelleen turvatarkastukseen - kaikkine kommervenkkeineen. Sitten uuden lennon portille, jossa ilmoitettiin, että vanha lentoni onkin juuri lähdössä ja minun pitäisi palata sinne.

Hässäkkä oli valmis.

Tässä vaiheessa huomioni kiinnittyi siihen, miten hämillään ja ei-tehtäviensä tasalla alkuperäisen lentoni henkilökunta oli. Nimittäin he eivät ottaneet edes nimeäni ylös poistuessani koneesta. Näin ollen siis, mikäli en olisi lopulta palannut koneeseen, olisi heidän lentonsa ollut minua vajaa, mistä olisi seurannut taas uusi hässäkkä, kun matkustajat ja matkatavarat eivät olisi tärmänneet. Pääsin siis täysin vapaasti ja in cognito poistumaan koneesta ja palaamaan terminaaliin ja sieltä taas porteille ja ilman mitään paperitöitä minut olisi otettu uudelle lennolle, johon minulla ei ollut muutettua varausta. Voisi siis perustellusti väittää, että sinänsä tarkka ja hyvin toimiva lentokenttien protokolla petti kyllä tässä hässäkässä ja pahasti.

Alkuperäinen lentoni pääsi kuin pääsikin lähtemään 07, ja olin perillä Helsingissä 07.55, jossa tuloportilla ilmoitettiin, että Lontoon koneeseen en enää missään tapauksessa ehtisi.

Juokse poika juokse

Tässä vaiheessa tiesin jo, että kokonainen, tehokas työpäivä UK:ssa on menetetty, koska seuraavilla koneilla sinne ehtii vasta iltapäivällä, joten suurin jännitys laukesi ja keskityin minimoimaan vahingot. Ripeä kävely siirtolentojen tiskille, josta sain vaihtoehtoisen reitityksen Tulholman kautta. Perillä Lontoossa pitäisi olla 13.25, sieltä tunti-puolitoista toimistolle, eli perillä ehtisin ehkä tavata vielä pari tärkeää heppua, mutta bottomline on, että tämä työpäivä on totaalisesti menetetty, ja 750 euroa firman rahoja lentolipuista poisheitetty. Tämän päivän osalta tästä tuli siis kertaheitolla "paska reissu, mutta tulipa tehtyä" -kategorian matka.

No, onpahan aikaa keskittyä lehtoasemalla lempipuuhaani, ihmisten bongaamiseen, ja ehkä ostaa jotain tytölle 13 euron korvauslipukeella, jolla Finnair ystävällisesti korvasi menetetyn työpäiväni. Siispä kävelemään kotimaan terminaaliin ja hörppimään lipukkeella alkuun kahvit. Kotimaan terminaalissa matkalla kahvioon muistin yhtäkkiä, että lipuke kelpaa kyllä kahviloissa ja ravintoloissa sekä Finnairin ulkomaan terminaalissa sijaitsevassa Tax Free -myymälässä, mutta vain kertaostoksena (sinänsä typerä ja ärsyttävä rajoitus). Yksikään ruokaravintola ei tähän aikaan ollut auki, eikä kahvittelulla saa 13 euroa millään kulumaan, joten käännyin takaisin ulkomaan puolelle ja kohti Tax Free -myymälää. Nyt pukkasi jo hiukan hikeä ja ärtymystä pintaan. Onneksi löysin myymälästä tytskälle karkkia ja iskälle Dan Brownin taattua paskaviihdettä pokkarin muodossa, joten menetetyn työpäiväni korvausasia oli näiltä osin reilassa.

Matkasin nyt toista kertaa takaisin kohti kotimaan terminaalia, kun ankarasti vuotava tuulenhalkaisijani ja loppuneet Nessut pakottivat minua etsimään saniteettitarvikkeita myyvää pistettä. Ylläripylläri, annoin itselleni kertoa, että sellaista ei koko lentoasemalla ole kuin portilla 29 (eli aivan toisessa ääripäässä kuin nyt olin) sijaitseva R-kioski. Jippijaijee ja hattua ilmaan. Alkoi laahustus takaisin kohti ulkomaan terminaalia, nyt jo kolmatta kertaa.

Kosteuspyyhkeillä terroristiksi

Ärrällä sain hävyttömään nokkatilanteeseeni viimeinkin helpotusta, ja päätin ostaa samalla Savett-pakkauksen, koska tästä tuntui tulevan aika hikinen reissu. Mutta nyt myyjä pudotti pommin:

Savett-kosteuspyyhkeet on luokiteltu uusissa turvamääräyksissä NESTEEKSI, ja paketti on sinetöitävä, tai tulisi hankaluuksia seuraavissa turvatarkastuksissa!

Siis mitä hittoa? Viimeksi kun minä fysiikkaa opiskelin, paperipyyhe, vaikka kostutettukin, ei labrassa loiskunut eikä läikkynyt, vaan oli hyvinkin kiinteäksi luokiteltava objekti. Miten wannabe-terroristin sitä on ajateltu käyttävän? "Kääntäkää tämä kone Moskovaan, tai syötän teille nämä kosteuspyyhkeet ankarimman mukaan"? "Vapauttakaa mielipidevangit, tai pyyhin panttivankien perseet yksi kerrallaan"?

Vai onko joku älypää virkaheitto jossain todellakin päätellyt, että kosteuspyyhkeistä saisi pikku vaivalla lentsikan vessassa tiristettyä kriittisen massan (litran luokkaa kai) jonkin ihmepommin ainesosaa? Niitähän pitäisi olla kaappareilla matkalaukkutolkulla mukana tuollaiseen, enkä usko, että sellaisen laukkuarmadan raahaaminen kohti koneen vessaa jäisi henkilökunnalta huomaamatta. "Juu, ollaan tässä vaan menossa vessaan vaihtamaan kuteita drag showta varten."

Ei hyvää päivää. Mieleen nousi etsimättä Kalevan toimittaja, joka kolumnissaan kertoi, että hänen lennoilla sanomalehtien leikkelemiseen käyttämänsä pikkuiset muoviset lasten sakset (joilla on todella hankala leikata paperia) oli nyttemmin luokiteltu huippuvaarallisiksi tappovälineiksi ja takavarikoitu. Onkohan tässä terroristihössötyksessä menty ihan PIKKUISEN liian pitkälle?

Huvittavinta koko tilanteessa oli, että myyjäkin tiesi määräysten älyttömyyden ja kommentoi ihmettelyäni lakonisesti: "joo-o, sellaisia velmuja ne terroristit ovat".

Loppumatka sujuikin melko lailla tapahtumattomasti. Heathrowlla taas ne samat puoli tuntia jonossa laskeutumislupaa odotellessa, plus 45 minuuttia laukkuja odotellessa. Nothing new.

Kokonaismatkustusaika välillä Oulu-Lontoo tänään: 9 1/2 tuntia.
Kyllä matkustaminen on sitten ehaaanaa.