Tänään paiskasimme karitsan uuniin ja lähdimme Outin ja tyttäreni
kanssa uhmaamaan keväistä luoteistuulta Oulun Nallikariin. Siellä on
luontopolku, joka varmaan kesäaikaan on upea - mutta nyt kokemus oli
lähinnä tuulisen kolea. Tuli siellä kuitenkin hankittua kunnon nälkä
lammasta varten, mikä antoi minulle etulyöntiaseman uusiokotimme
makuraadin edessä.
Viikolla nimittäin Kalevassa oululaisen ravintola Matalan
keittiömestari antoi "idioottivarman lammasreseptinsä", ja päätin ottaa
härkää sarvista ja tehdä elämäni ensimmäisen kulinaristisen
lammasmatkan karitsan selässä. Ohjeen mukaan siis vain vanha lammas
saattaa maistua villasukalta, ja karitsasta tämä ilkeä ominaisuus
puuttuu. Eli karitsan paahtopaistit uuniin ja juureksia ja runsas määrä
punkkua perään. Ruuasta ei varmasti tullut Matalan herkkujen veroista,
mutta ainakaan se ei epäonnistunut tyystin - eli saatanpa valmistaa
lammasta toistekin.
Tällä hetkellä olo on raukean
tyytyväinen. Idolsin finaali on katsottu, tyttö nukkumassa, sipsit ja
dipit edessä - ja rakas ihminen vieressä sohvalla. Aikuisten laatuaikaa
siis.
* * *
Internet on ihmeellinen mesta. Olen kirjoittanut tätä päiväkirjaa
lähinnä lähinnä itselleni, tehdäkseni hajanaisia muistiinpanoja elämäni
ajasta, jonka haluan muistaa jälkeenpäin. Syksyllä aloittaessani tiesin
olevani suurehkossa tienhaarassa, jossa minun on kerta kaikkiaan
valittava vanhasta tiestä radikaalisti poikkeava polku, jos haluan
päästä elämässäni eteenpäin. Liian monet asiat elämässäni olivat
alkaneet kiertämään kehää - ihmissuhteet ja työ ensimmäisten joukossa -
ja muutos oli välttämätön.
En ajatellut, että kukaan muu
voisi näistä hajatelmistani sen kummemmin hyötyä, ja juuri tämän takia
olikin tosi hienoa saada R:n palaute kirjoituksiini. Tällä hetkellä
tuntuu oikein mukavalta kirjoittaa tätä. Teen tätä edelleen lähinnä
itselleni, mutta aina parempi, jos mietteeni ja arkisen elämäni
tapahtumat joskus herättävät muissakin jotain ajatuksia. Vilpitön
kiitokseni R:lle kommenteistasi!
perjantai, 6. huhtikuu 2007
Kommentit