Tänään paiskasimme karitsan uuniin ja lähdimme Outin ja tyttäreni kanssa uhmaamaan keväistä luoteistuulta Oulun Nallikariin. Siellä on luontopolku, joka varmaan kesäaikaan on upea - mutta nyt kokemus oli lähinnä tuulisen kolea. Tuli siellä kuitenkin hankittua kunnon nälkä lammasta varten, mikä antoi minulle etulyöntiaseman uusiokotimme makuraadin edessä.

Viikolla nimittäin Kalevassa oululaisen ravintola Matalan keittiömestari antoi "idioottivarman lammasreseptinsä", ja päätin ottaa härkää sarvista ja tehdä elämäni ensimmäisen kulinaristisen lammasmatkan karitsan selässä. Ohjeen mukaan siis vain vanha lammas saattaa maistua villasukalta, ja karitsasta tämä ilkeä ominaisuus puuttuu. Eli karitsan paahtopaistit uuniin ja juureksia ja runsas määrä punkkua perään. Ruuasta ei varmasti tullut Matalan herkkujen veroista, mutta ainakaan se ei epäonnistunut tyystin - eli saatanpa valmistaa lammasta toistekin.

Tällä hetkellä olo on raukean tyytyväinen. Idolsin finaali on katsottu, tyttö nukkumassa, sipsit ja dipit edessä - ja rakas ihminen vieressä sohvalla. Aikuisten laatuaikaa siis.

    *    *    *

Internet on ihmeellinen mesta. Olen kirjoittanut tätä päiväkirjaa lähinnä lähinnä itselleni, tehdäkseni hajanaisia muistiinpanoja elämäni ajasta, jonka haluan muistaa jälkeenpäin. Syksyllä aloittaessani tiesin olevani suurehkossa tienhaarassa, jossa minun on kerta kaikkiaan valittava vanhasta tiestä radikaalisti poikkeava polku, jos haluan päästä elämässäni eteenpäin. Liian monet asiat elämässäni olivat alkaneet kiertämään kehää - ihmissuhteet ja työ ensimmäisten joukossa - ja muutos oli välttämätön.

En ajatellut, että kukaan muu voisi näistä hajatelmistani sen kummemmin hyötyä, ja juuri tämän takia olikin tosi hienoa saada R:n palaute kirjoituksiini. Tällä hetkellä tuntuu oikein mukavalta kirjoittaa tätä. Teen tätä edelleen lähinnä itselleni, mutta aina parempi, jos mietteeni ja arkisen elämäni tapahtumat joskus herättävät muissakin jotain ajatuksia. Vilpitön kiitokseni R:lle kommenteistasi!