"Naisen logiikka" jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa minua, kerran toisensa jälkeen. Eikä tässä ole mitään sovinistista, vaan ihan oikeasti nautin siitä, kun saan toisen kosketuspinnan asioihin, joita itse katson tylsän miehisestä, luonnontieteellisestä näkökulmasta.

Joskus meillä on tapana lukea yhdessä niin, että kommentoimme ääneen toisillemme joitain lukemiemme kirjojen kiintoisia kohtia. You know the drill. Luen tällä hetkellä Enqvistin kirjaa Monimutkaisuus, ja eilen sitten referoin Outille kirjasta sitä, että kaiken aineen uskotaan koostuvan kvarkeista, joilla ei ole kokoa, muotoa - ja joiden massakin on lähinnä harhaa, ei todellinen ominaisuus. Tylsän tieteellisellä mielellä odotin Outilta vastakysymystä, "miten sitten havaitsemillamme asioilla selkeästi on massa, jos kerran alkeishiukkasilla, joista ne koostuvat, ei sitä ole?"

Toisin kävi. Vastakysymys yllätti minut ällikällä:
"Miten ne kvarkit sitten tietävät olevansa alkeishiukkasia?"

Vaikka tämä kysymys ei tarkkaan ottaen ole kovin tieteellinen, jäin silti miettimään vastausta siihen, ja iloitsin tästä tuoreen näkökulman tarjoamisesta. Juuri tässä ollaan mielestäni sanonnan "erilaisuus yhdistää" ytimessä.