Tutkijoiden mukaan narsismin syynä on varhainen trauma (1,2,3). Tämä voi olla esimerkiksi se, että primaariobjekti eli useimmiten äiti ei ole toistuvasti kyennyt virittäytymään vauvan ahdistukseen, vaan vauva on jäänyt yksin kokemaan traumaattiseksi muodostuvaa annihilaatioahdistustaan. Ylivuototilanteessa vauva joutuu dissosioimaan sen osan itsestään, joka kokee kauhukokemuksen. Sekundaarisina oireina syntyy vainoharhaisia paniikkitiloja, joita vastaan narsisti kehittää sekundaarisia puolustuskeinoja. Näitä ovat erityisesti kieltäminen ja sijoittava samastus (projektiivinen identifikaatio). Puolustuskeinojen käyttö näkyy kliinisessä tilanteessa ylimielisyytenä, kaikkivoipaisuutena, omahyväisyytenä, muiden hyväksikäyttämisenä jne.

Korostuessaan nämä ominaisuudet merkitsevät myös monen kohdalla röyhkeätä, aggressiivista, väkivaltaista tai rikollista käyttäytymistä. Kaikki rikolliset teot ovat karkeasti ottaen narsistisia. Häpeämättömästä normien ja lakien omahyväisestä ja röyhkeästä rikkomisesta seuraa vakavia vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja viranomaisten kanssa. Usein narsistinen suojautuminen ei enää riitä, vaan potilas masentuu ja kokee syvää keinottomuutta ja toivottomuutta. Tätä tertiaarista oirettaan vastaan potilas usein kehittää vielä kolmannen asteen puolustusrakenteita ja toimintatapoja. Näistä tavallisimpia ovat alamaailman kulttuuriin liittyminen sekä rauhoittavien aineiden ja päihteiden käyttö.

1 Schulman G. Narsistisesti vaikea potilas. Kirjassa: Näkemisestä näkemiseen. Pirkko Siltalan Juhlakirja. Therapeia-säätiö 2002;123–51.

2 Rosenfeld HR. Psychopathology of narcissism. Kirjassa: Psychotic states: A psycho-analytical approach. New York: International University Press 1964;169–79 ja 332–7.

3 Schulman G. Psykoottisen potilaan tuhoavuus ja sen integrointi hoidossa. Psykoterapia 1998;1:2–16.

    *   *   *

Kovaa tekstiä minulle. Ja pakko tunnustaa, että juuri tämän takia pelkään terapiaan lähtemistä: entä jos minut "tuomitaan" narsistiksi, ja entä jos minun odotetaan rupeavan tosissaan työstävän lapsuuden traumoja? En halua päätyä vihaamaan vanhempiani. Haluan ottaa itse vastuun itsestäni ja psyykestäni.

Nämä ovat varmaan hiukan sekavia ajatuksia nyt, mutta nuo "varhaiset traumat" epäilyttävät. Jos psykiatrian yleinen ja hyväksytty käsitys on, että kaikki narsistiset luonteenpiirteetkin juontavat lapsuuden traumoista, silloinhan terapian on lähdettävä niiden traumojen purkamisesta. Se pelottaa.