MTTHH:n ja R:n kommentit luovat synapseissani kytkentöjä, joita voisi kutsua vaikka yhteisnimellä löysää ajattelua.  "Löysällä" tarkoitan toistaiseksi jäsentymätöntä aiheen koskettelua eri kanteilta.  Kirjoitan ajatuksiani ylös, jotta saan/saatte niistä myöhemmin ehkä kiinni:

1. Olenko terapian tarpeessa?

Mielestäni ehdottomasti olen. Ajatuksissani on koko ajan läsnä vahva vierauden tunne - tunne siitä, että olen yhä suurempi arvoitus itselleni. Käyttäydyn tavalla, jota en pysty itsekään ennustamaan. Koen ahdistuvani ihmissuhteissani hyvin nopeasti ja voimakkaasti.  Nopeaa ja kiihkeää ihastumista ei seuraakaan enää seesteinen, luottavainen tasaantumisen ja kiintymisen kausi, vaan ahdistuminen - ja haluan nopeasti pois tästä ahdistavasta tunteesta ja tilanteesta. Tämä ei voi olla normaalia.

Lisäksi koen käyttäytyväni narsistisesti ja manipulatiivisesti, ehkä jopa lievän sosiopaattisesti.  Nämä ovat raskaita termejä myöntää, mutta jos en tätä käytöstäni myönnä, ei se tule myöskään muuttumaan parempaan suuntaan.  Samansuuntaisia mielipiteitä minusta on esittänyt kaksi minulle läheistä ihmistä, jotka molemmat ovat "alalla" ja tietävät, mistä puhuvat, joten tämä ei ole pelkästään oman pääni tuotetta.

2. Mihin terapialla pyrkisin?

Parempaan itsetuntemukseen, jonka kautta löytäisin ihmissuhteisiini terveitä keinoja tunnistaa ja käsitellä ristiriitaiset tunteet ja tilanteet.  Haluaisin myös saada terveen itsetunnon, joka ei vaadi muita ihmisiä ikään kuin peileiksi ympärilleni, kohdistamaan minuun positiivisia tunteita ja ihailua.  Haluan oppia tuntemaan, että olen jotain ilman toisten ihailua ympärilläni.

3. Avoimuudesta

R:n huomio blogini linjanmuutoksesta on tarkka ja oikea - alussa en tosiaankaan halunnut "mennä syvälle itseeni" tässä blogissa enää. Mutta oikeastaan MTTTHH:n esimerkki tuolla tosielämän puolella sai minut ajattelemaan, että jos sittenkin. En kai minä oikeastaan mitään tässä voi enää hävitäkään, lähes kaiken ihmissuhteissa jo hävinneenä, vaikka kirjoittaisin itseäni auki. Eräänlaista terapiaa tämäkin.

- - -

Liittyen edelliseen DELETE-postaukseeni: eilisiltana juttelin asiasta parhaan ystäväni kanssa ja sain lisävalaistusta liittyen tuohon "deletoimaani" ihmiseen.  Mielessä syntyi voimakas tarve pyytää ja saada anteeksi. Lähetin ko. henkilölle viestin, johon en edes odottanut vastausta.  Vastaus silti tuli pian viestin lähettämisen jälkeen: minulle annettiin ja minulta pyydettiin anteeksi. Helpotuksen tunne on voimakas, ja tänään on helpompi hengittää. Nyt voin sulkea sen sivun elämästäni.