Tämän nimi oli joku Anu. Ei se isotissinen keittäjätyttö, sehän oli jo vuosia sitten. Tämä oli kuulemma joku hoitsu – niinku mua olis muka oikeesti kiinnostanut sen ammatti. Mä pokasin sen kapakasta, vein sen kotiin, panin sitä, ja laitoin aamulla himaansa. Puhelinnumeroa en kysellyt.
Nyt mä makaan alasti rytätyillä lakanoilla ja mietin tätä sisäistä aavikkoani. Mikä perkele mua riivaa?
“F52.7, nymphomania satyriasis / hypersexualitas” luki diagnoosi lapussa, jonka sain työterveydestä - ja sitäkin psykiatrimuijaa mä panin terapian iloiseksi päätteeksi perseeseen sen vastaanottohuoneen pöydällä.
Hyperseksuaalinen muka, ja vitut. Piruja ne on, naiset. Oikeita perkeleitä. Tämä on ihan mun oma, yksityinen helvettini.
* * *
Tämä kirjoitus osallistui pelit.fi:n Sata Sanaa -kirjoituskilpailuun 23.6.2005. Kilpailun aiheena oli "Perkele". Tulin jaetulle toiselle sijalle.
Kommentit