Se, että kerron tämän ensin, ei todellakaan kuvasta asioiden tärkeysjärjestystä elämässäni - mutta jokainen, joka on koskaan omistanut moottoripyörän, ymmärtää kyllä innostukseni.

Ostin siis uuden prätkän. Ihkauusi, tehtaalta tullut Honda CBF1000A, ABS-jarrullinen:



Kaupat tehtiin haapajärveläisen pitkän linjan moottoripyöräkauppiaan, Myllylän Auliksen kanssa. Aulis on pyylevä, puhelias ja mukava mies, joka luottaa asiakkaaseen kuin vuoreen, ja kulkee pyöräntoimitusmatkoillaan mukanaan mystinen kone, jolla "pumppaa päähänsä ilmaa neljästi päivässä". Kuulostaa skitsofreeniselta, mutta ei ole sitä, hänellä on nimittäin jokin kummallinen sairaus, joka vaatii tuollaista toimenpidettä. Kone näytti sairaalan omaisuudelta, ja hyvin lääketieteelliseltä.

Vanha Moto Guzzi Nevadani meni vaihdossa Aulikselle, joten jos joku halajaa hyvää ja hyvin pidettyä pikku-customia, niin tässäpä teille vinkvink.


...ja nyt sitten odotellaan prätkäkelejä. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

    * * *

Niin, sitten siihen tärkeämpään asiaan: Outi muuttaa luokseni asumaan parin viikon päästä! Eli niin se rakkaus kuljettaa. Meitä viedään molempia nyt kuin pässiä narussa. Meidän on hyvä olla yhdessä, ja toisen ihmisen kivojen ja ärsyttävien tapojen opettelu pitkästä aikaa tuntuu taas tosi hyvältä. Tärkeintä kaikessa on kuitenkin rakkaan tyttäreni tuomio:

"Iskä, meinaako Outi muuttaa tänne?"
"Ai miten niin?"
"No kun täällä on purkkeja ja purnukoita joka paikassa."
"Nooh, olisiko se huono juttu?"

"...eeeei. Kun mä oikeastaan toivon sitä!"

Taidatkos tuota sen paremmin sanoa.