Joulu tuli. Ja meni.

Vietin viisi päivää toisessa maailmassa, josta olen nyt putoamassa arkeen, todellisuuteen. K haluaisi että ottaisin hänet elämääni, mutta tajusin, että koska olen lähdössä pois, en voi solmia tässä maassa enää mitään pysyvää. En aio ottaa mukaani Suomesta edes puolta itsestäni, saati sitten ihmissuhteita. Kyllä hän ymmärsi, vaikka ei haluaisikaan hyväksyä, että menettää minut.

Lentoasemalla katsoin liukuportaita ja ajattelin, että ne muistuttavat kiitorataa. Niistä alkaa lähtökiito, ne ovat kuin lupaus jostain tuntemattomasta. Kuten Bilbo sanoi, kotinsa ovelta kun lähtee, voi tie viedä mennessään vaikka maailman ääriin.

Suomi oli pimeä ja autio, kun lensin sen yli Ouluun.