Elämässäni puhaltavat muutosten pasaatituulet. Outin kamat on vasta siirretty kotiini, josta on nyt tullut meidän kotimme - ja nyt on työelämä muutosten kourissa, ja niiden myötä tulee väistämättömiä muutoksia myös meidän yksityiselämäämme.

Tarina alkaa jo viime loppukesänä, jolloin lopullisesti päätin, että nykyinen ammattiurani ja aika lailla elämänikin Oulussa on umpikujassa, enkä saa nykyisessä hommassani riittävästi haasteita, joita tarvitsen elämässäni. Päätin ruveta aktiivisesti mutta hiljaksiin katselemaan työmahdollisuuksia oman "laatikkoni" ulkopuolelta. Joulun alla erittäin yllättävältä taholta heitettiin haaste siirtyä erään englantilaisen tietoliikennealan yrityksen palvelukseen, johtotehtäviin. Pidin itse asiassa aluksi tarjousta hyvänä pilana, mutta kävi ilmi, että se oli täysin tosissaan tehty.

Neuvotteluja on jatkettu kaikessa hiljaisuudessa talvikuukausina, ja kävin Englannissa varsinaisessa työhaastattelussa kolme viikkoa sitten. Siellä ilmeni, että tarjottu vakanssi sopisi minulle kuin nenä päähän - ja minä sopisin kuulemma tiimiin loistavasti. Haastattelija (josta tulisi uusi esimieheni) oli minusta lievästi sanoen innostunut, ja on valmis jopa melkoisiin myönnytyksiin vaikkapa palkan ja asuinjärjestelyjen suhteen, jotta saisi minut tiimiinsä.

Kaksi päivää sitten sain varsinaisen palkkatarjouksen, ja se ratkaisi lopullisesti asian. Eilen illalla ilmoitin suostuvani tarjoukseen ja ottavani työpaikan vastaan. Näin ollen työsuhteeni nykyisessä työpaikassani päättyy kesäkuun loppuun, ja aloitan uudessa firmassa heinäkuun alusta. Käytännössä ilmeisesti lopetan varsinaisen työnteon jo kahden kuukauden päästä, sillä kesäkuussa pitää pitää kesälomat pois alta.

Koska muun tiimini toimipaikka on Fleetissä Englannissa, aiheuttaa tämä kaikenlaisia ylimääräisiä järjestelyjä - ja näkyvimpänä näistä se, että heinäkuusta syyskuun loppuun vietän viikot Englannissa perehtymässä uuteen työsarkaani ja viikonloput kotona Oulussa. Sen jälkeen on töitä mahdollisuus jatkaa toistaiseksi Oulun toimistosta käsin, mutta matkustelua tulee tuohon sisältymään luultavasti todella paljon ja monelle mantereelle. Outin kanssa olemme asiasta puhuneet paljon ja todenneet, että otamme asiat päivä ja viikko kerrallaan. Tällä hetkellä olen oikeastaan yllättävänkin luottavainen meidän suhteemme.

    * * *

Elämä heittelee meitä toisinaan kuin lastuja laineilla. Vuosi sitten näytti elämäni kovin harmaalta ja yksitoikkoiselta, enkä nähnyt, että mitään muutoksia sen kummemmin työ- kuin yksityiselämäänikään olisi tulossa. Nyt minulla on tyttöystävä (jota kai pitää ruveta kutsumaan avovaimoksi kohta...), tiedossa uusi työpaikka ja mahdollinen asuinmaan vaihdos - ja aiomme hankkia kotiin kissan! On ihmeellistä huomata, mitä yllätyksiä meille on täällä varattuna ihan sen seuraavan nurkan takana.