Hitto että sitä voi kyllä nähdä siistejä unia toisinaan. Viime yönä olin rikosetsivä, joka oli hiukan sekoitus Marlowea ja Bondia, alakuloinen kikkamies, joka oli naisten suosiossa. Tutkin jotain öljynporauslauttaa, jonka pohjalla porattiin jotain ihan muuta mystistä kuin öljyä (teema lienee Bioshock-pelin vaikutusta). Muistan, että juoneen liittyi ainakin yksi kaunis nainen, joka kuului konniin mutta teeskenteli rakastuneensa minuun. Minä olin vaan että itke sä vaan, narttu.

Näyttelemäni pääenkilön parhaisiin onelinereihin kuului ehdottomasti

"Jaa keskuksessa? No täällä puhuu rikosetsivä Etsijä. Sanokaas sille komisariukselle, että laittaa pikkuhiljaa virka-apupyyntöä jonoon niin kuin olis jo, täällä alkaa nimittäin kohta olla kuumat paikat!"

Parasta unessa oli kuitenkin päähenkilön film noir -tyylinen, itseironinen tilitys taustalla, kuten siinä kohdassa, missä juoksin konnia pakoon porauslautan syövereihin ja satuin juoksemaan keittiön läpi:

"Tosi ammattilainen rauhoittaa itsensä vaikka keskellä takaa-ajoa. Tosin joskus sen joutuu tekemään kupillisella kahvia ja kahdella hillomunkilla."

Aamulla oli ihan sellainen olo, että tätä jatkokertomusta pystyy ihan helposti jatkamaan ensi yönä. Haluan saada selville, mitä ne konnat sieltä merenpohjassa oikein etsivät. Toinen unen tarinassa selkeästi jostain syystä käsitelty mysteeri oli se, miksei porauslautan perheiden lapsilla ollut missään leluja. Lautan asujaimisto oli nimittäin unessa naamioitu ihan tavallisiksi perheiksi, joiden vanhemmat työskentelivät lautalla.

* * *

Kyllä ihmisaivot ovat omituinen juttu.