Luettuani yhdeltä istumalta hekotellen ja satunnaisia elämänkulkijan oivalluksia mykistävällä tavalla tarjoilevan 100 naista -blogin en voi muuta kuin harvoja lukijoitani säälien todeta, että arkielämäni viime päivien mieleenpainuvimpia elämyksiä oli kaksi: viikonpäiväsukkien löytäminen ja mukavat synttärijuhlat.

Sukkien järjestyksen suhteen olen friikki. En voi nimittäin kovin kauaa stressaantumatta sietää tilannetta, jossa kaupasta pareina ostetut mustat sukkani pikku hiljaa katoavat entropian alttarille. Parilliset sukat muuttuvat parittomiksi, kunnes jäljellä ei ole enää kuin niitä mustia "kauhukoneellisia", eli sukkien ja alusvaatteiden kuudenkympin pesut, joiden jäljiltä omani ja Outin sukkien erottelu ja lajittelu on hermoja raastava toimenpide. Outia taas sukkien parittomuus ei haittaa lainkaan, mistä olen hänelle suunnattoman kateellinen. Siksi tunsinkin lauantaina lähes sairasta tyytyväisyyttä siitä, että löysin viimeinkin pitkähkövartisia mustia sukkia, joissa viikonpäivät on kirjailtu eri väreillä varsiin niin ylös, ettei kirjoitus näy. Nyt joku kuvittelee, etten voi aloittaa aamuani väärän päivän sukilla. Niin perverssiksi en sentään ryhdy, mutta kieltämättä varsin tyydyttävä liike oli heittää kaikki vanhat sukkaparit menemään ja korvata ne uusilla, helposti tunnistettavilla. Ei enää kauhukoneellisia! Oh joy!

Toinen piristävä muisto taas oli lauantai-iltaiset synttärijuhlat, joissa vierailimme pitemmän kaavan mukaan ja täysin vesiselvinä. Tipaton tammikuumme siis jatkuu menestyksekkäänä edelleen. Iltaan sisältyi saunomista (ei tosin valitettavasti seka-), syömistä, jutustelua ja Texas Hold'emia. Viimeksimainittu oli varsin hauska kokemus, varsinkin kun olin melkein pöydän ainut selvä pelaaja, minkä huomasi kyllä korotuksista! Ainut illan lievä pettymys oli miesten sauna, jossa puheenaiheet noudattelivat turvallista linjaa: taloasiat, työasiat, synnytysten vertailu. Minun mielestäni pitäisi olla direktiivi, joka kieltäisi saunovilta miehiltä muut puheenaiheet kuin naiset, kaikissa muodoissaan (paitsi äitejä ei lasketa). Jokin raja se pitää olla miesten kultivoitumisellakin.

Miehellä on synnynäinen kyky löytää naisen rinnat jo vajaan minuutin ikäisenä ja taito pysyy miehessä kuin kyky ajaa polkupyörällä. Itseasiassa jopa hieman paremmin, sillä kelpo hiprakan ja sammumisen välimaastossa sijaitsee tila, jossa rintojen kopelointi vielä jotenkuten onnistuu, mutta pyörällä ajo enää ei.

    - Nimimerkki Teppo 100 Naista -blogissaan