Tänään tuli sitten mittariin uuden Hondan 73 ensimmäistä kilometriä. Keli on ollut koko viikonlopun aivan upea, joten tänään ajelin tallille ja näytin pyörälle keväistä aurinkoa. Pyörästä lähtivät kuulemma kunnon savut ensi kaasutuksessa, joten taisivat varastorasvat kärähtää putkista!

(Outi tuossa naureskelee vieressä, että uskallapa sanoa samat luonnehdinnat hänestä...)

Hondaa tuntui olevan heti käsittämättömän helppo käskeä. 72 kW ei ole mitään kyykkypyörän luokkaa, mutta sen vastapainona moottori vääntää - ja vääntää. Vaihtamistarve on maantiellä melko olematon. Pyörä käyttäytyy hyvin ja loogisesti. Kate ohjaa minun mittaisellani miehellä vauhdissa ajoviiman sopivasti ylärintakehään, joten viima ei heittele kypärää ja päätä, mikä on hyvä juttu. Kaiken kaikkiaan tässä on pyörä, jolla voisin hyvinkin ajatella tänä kesänä ajavani vaikka 1000 mailin Iron Buttin. Hondan neitsyys on nyt korkattu, ja toivottavasti se kerää tänä kesänä vielä monta nautittavaa ajokilometriä.

Eikä ole muuten valittamista siinäkään, että ajokauden sai tänä vuonna aloittaa jo maaliskuussa! Hiukan kyllä oudoksutti, että ajamisesta puuttuu vielä toistaiseksi täysin haju-ulottuvuus, kun pellot ovat paskan sijasta lumen peitossa. Mutta tiet ovat kuivat, ainakin alkuiltaan asti, joten eiköhän noita kilometrejä tule tällä viikolla jo lisää - jos vaan kelit pysyvät tällaisina.