Tämä oli kyllä kummallisin viikonloppu ikinä.

Murjotin eilen himassa, kunnes Jumprun pianohuonetta myös rakastava ystäväni tekstaili ja pyysi kanssaan sinne. Ajattelin, ettei fiilis enää tämän paskempi voisi olla, ja päätin lähteä.

Meillä oli itse asiassa ihan hauskaa, soitin skittaa ja laulatin porukkaa. Pianotyttöä ei myöskään näkynyt, mikä oli varmaan ihan hyvä. Yhtäkkiä ei-mistään pyrähti syliini kaunis tyttö. Siis oikeasti hän suunnilleen syöksyi huoneen toiselta puolelta, pöydän yli, syliini ja rupesi suutelemaan. Minä mietin siinä jo että mikä hitto naissukupuolta tänä viikonloppuna oikein vaivaa, vai onko uusi hajuveteni joku ihmeferomoni. No, mikäs minä olen naiselle vastaan sanomaan, eli menin virran mukana.

Hän lähti luokseni, ja vein hänet pari tuntia sitten kotiinsa. Sovimme, että tapaamme huomenna uudelleen, sillä melkein kokonaan valvotun yön jälkeen tänään ei enää jaksa...yöllä hän tunnusti, että oli vilkuillut minua jo viime kesänä.

Hänen nimensä on Outi, hän on 27, ja aivan suloinen.
Kuten elämä juuri nyt.