Eilen vietin taas päivän Lontoossa. Lähdin matkaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa, ja vasta nyt huomasin junan lähestyessä Waterloon asemaa, että London Eyehan on ihan siinä vieressä, jonka kartasta varmistin. Kävelin sen luo, hengailin siinä kauniissa kesäisessä ilmassa ja bongailin ihmisiä. London Eye on kyllä läheltä katsottuna aika hiton massiivinen rakennelma. Kyllä minusta kaunis insinöörityö saa herättää niin paljon ihailua, että se saa aikaan melkein erektion!

En kuitenkaan lähtenyt maailmanpyöräajelulle, sillä olen luvannut sellaisen tyttärelleni, jahka hän tulee käymään täällä.

Siinä kävellessäni huomasin läheisen rakennuksen terassilla Imperial Stormtroopereita, ja riemukseni sain tietää, että ko. rakennuksessa on maailmankuulu Star Wars -näyttely. Nörtin taivas! Tietenkin syöksyin lippujonoon, ja juuri kun oli tulossa minun vuoroni ostaa 16.50 punnan hintainen (kallis!) lippu, eräs mies koputti olkapäähäni ja kysyi, haluaisinko häneltä yhden aikuisten lipun ilmaiseksi, kun hän ei tarvinnut sitä. Tuollainen samarialaisuus kyllä helpostikin pelastaa päivän.

Näyttely oli juuri niin upea kuin odottaa saattoikin - täynnä 1:1 malleja Star Warsin hahmoista, avaruusaluksista ym.

Muuten päivä meni siinä rauhassa hengaillessa, ilman päämäärää tai aikataulua. Hiukan ennen takaisin Fleetiin lähtöä istuskelin peribrittiläisen, vuonna 1927 avatun pubin terassilla Waterloossa, siemailin Tetley'siä ja luin Darwinin Lajien syntyä. Mieleen juolahti etsimättä ajatus, että juuri tuon brittiläisempi ei ihminen voi olla. Mielestäni Lontoo pitää kokeakin juuri näin, kiireettömästi kierrellen, sillä tuo kaupunki on niin hullun täynnä ihan kaikkea, ettei koskaan voi tietää, mitä seuraavan nurkan takaa löytää. Lontoota ei kannata juosta hengästyneenä läpi, vaan se pitää nauttia pieninä palasina, jos vain suinkin mahdollista.


P.S. Olen viimeinkin löytänyt täältä herkkuruokaani, purkkihernekeittoa! Tai no, ei ihan, mutta kyllä tämä Baxtersin Pea&Ham Soup aika lähellä sitä on - varsinkin hyvin sinapilla maustettuna. Nami.