En ole näemmä päivittänyt kuulumisiani kuukauteen. Mitä laiminlyöntiä.

Tänä aamuna töihin ajellessani harrastin kanavapujottelua autoradiolla. Jäin kuuntelemaan pitkästä aikaa Sonja Lumpeen Eläköön elämä -biisiä, jonka ylinaiivit euroviisuhömppäsanat saivat kyllä hyvälle tuulelle siinä hankien keskellä auringonpaisteessa.

Eläköön elämä ja yö!
Eläköön tumma taivas ja tähtien vyö.
Toivo kanssani ettei tähti tähteä lyö. (sic!)

Sitä sielujen sympatiaa, josta isoisä kertoi,
sitä tarvitsee maa,
jotta maailman lapset tähtiä katsella saa.

Hehhee. Useimmiten naiivit sanoitukset ärsyttävät, mutta tällä kertaa noista tuli vaan hyvälle tuulelle.

    *   *   *

Ensimmäinen kuukauteni uudessa työpaikassa lähenee loppuaan, ja alan päästä sisälle Symbianin maailmaan. Tämä eka pestini on kyllä minulle etten sanoisi ylihelppo - seitsemän hengen projekti, jossa kaikki sujuu melkein omalla painollaan. Toivoisin hiukan lisää haastetta, sillä työskentelen tehokkaimmillani silloin, kun on hiukan kiire ja deadlinet painavat päälle. Muuten tämä minulle uudenlainen (ketterä) projektijohtaminen sopii kyllä hyvin.

Odotan kovasti kevään tuloa ja prätkäkauden aloittamista ja harmittelen päivittäin talven pitkittymistä. Näin vuosien vieriessä jaksan yhä huonommin tätä oululaista kevättä, joka vaan venyy ja venyy.