안녕하세요?

(Annyong haseyo? Eli hyvää huomenta koreaksi. Jos ylläoleva näkyy pelkkinä laatikoina, valitan, selaimesi ei tue Unicodea!)

Terveiset täältä Soulista. Tulin muutaman päivän työreissulle eilisaamuna (sunnuntaiyönä Suomen aikaa), ja nyt alkaa jetlag olla jo ohi. Eilinen matkustuspäivä oli tosi pitkä, mutta yhdeksän tunnin unien jälkeen olo on ihan ok.

Soul on hektinen suurkaupunki, 10 miljoonaa ihmistä, ja toimistomme sijaitsee Gangnam-gun kaupunginosassa, jossa jenkkiläisten sotilaiden läsnäolo ei ole niin selvästi havaittavissa kuin vaikkapa Han-joen pohjoispuolella sijaitsevassa Itaewonissa. Täällä Gangnam-gussa tämän huomaa siitä, etteivät taksikuskit ja ravintoloiden tarjoilijat osaa juuri lainkaan englantia.  Yleensäkin Koreassa näyttäisi nuorten naisten englanninkielen taito olevan aika hyvissä kantimissa, siinä missä miesten kielitaidot ovat surkean ja olemattoman välimaastosta.  Aika yleinen on myös tapa, missä naimisissa oleva nainen lähtee lasten kanssa muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin töihin ja kieltä opiskelemaan, ja mies jää Koreaan. Eräänlaista tasa-arvoa kai tämäkin...