Kävin viime viikolla Münchenissä kokouksessa, ja veimme asiakkaita Oktoberfestiin. Kerta oli minulle ensimmäinen, ja erään asiakkaan lausahdus "kerran elämässään siellä kannattaa käydä, niin on sitten käyty" pitää kyllä paikkansa - en nimittäin vapaaehtoisesti lähtisi siihen tungokseen toista kertaa.

Koska meillä ei ollut pöytää varattuna (ne menevät jo tammikuussa), jouduimme etsimään tilaa oluttelttojen(tai latoja ne pikemminkin olivat)
pystybaareista. Nuo ladothan ovat valtavia halleja, ja kukin vetää tuhansia asiakkaita. Vasta kolmannessa ladossa tärppäsi, ja pääsimme vaivihkaa hivuttautumaan pystybaariin - tosin koko illan seisoimme ahtaasti pakattuina kuin tönkkösuolatut muikut ja kuuntelimme ihan vieressä korotetulla lavalla soittavaa humppabändiä, joka yhdessä ihmisten riehunnan kanssa teki kaiken keskustelemisen muuten kuin huutamalla suoraa kurkkua täysin mahdottomaksi. Siinä sitten seisoimme ja pitelimme valtavia kahden litran tuoppeja kaksissa käsissämme. Joka toisen biisin jälkeen kajahti "Ein Prosit", jolloin joku sakemanni pystybaarista aloitti mahdottoman keinunnan humpan tahtiin, ja koska olimme niin tiiviisti pakattuna, oli kaikkien heiluttava samaan tahtiin.

Tunne oli koko ajan varsin epätodellinen. Siis tämän takiako ihmiset ympäri maailmaa kokoontuvat vuosi toisensa jälkeen tähän kaupunkiin? Ei voi ymmärtää.

Koko homman voi tiivistää näihin sanoihin:

Lederhosen. Paskaa humppaa. Tungosta. Hikeä. Lisää paskaa humppaa. Saksalaisnaisten avokaulaiset kansallispuvut tursuavine rintoineen.